Monille meistä lienee kertynyt 1900-luvun lopulla aika läjä VHS-nauhoja, jotka olisi mukava saada digitoitua ajanmukaiseen formaattiin, joko kovalevylle tai DVD-levyille. Helpoin tapa tehdä tämä siirtäminen, on hankkia laite, jossa on sekä VHS-soitin että DVD-tallennin. Digitointi tapahtuu tällöin reaaliajassa eli yhden tunnin elokuvan siirtäminen DVD:lle kestää yhden tunnin, kahden tunnin elokuva siirtyy kahdessa tunnissa ja niin edelleen. Tämä tapa on hidasta, mutta suhteellisen varmaa.

Entäs sitten C-kasetit? Niitä löytyy varmasti joka nurkasta ja komerosta. Kasettisoittimen voi liittää suoraan tietokoneeseen ja siitä edelleen polttaa tiedoston cd-levylle. Tarvitset vain välijohdon, joka tulee kasettisoittimen Line out -liitännästä tietokoneen Line In -liitäntään. Tietokoneeseen tarvitset äänikortin sekä äänenkäsittelyohjelman, esimerkiksi Audacityn tai CoolEditin, jolla voit äänittää sisään tulevan signaalin. Tämän jälkeen voit tallentaa tietokoneeseen juuri äänittämäsi tiedostot cd-levylle, oletettavasti kaikista nykyajan tietokoneista sellainen polttava cd- tai dvd-asema löytyy.

Vanhat valokuvat – niitäkin riittää! Ehkä perinteisin kuvien siirtäminen digimuotoon olisi skannata ne kuva kerrallaan ja tallentaa johonkin muotoon, cd- tai dvd-levylle tai vaikkapa flash-muistitikulle. Flash-muisti on toimituksen mielestä aliarvostettu tallennusmuoto johtuen muistin koon rajallisuudesta. Kuitenkin kyseessä on luotettava tapa tallennukseen. Siinä missä cd- ja dvd-levyt voivat vuosien myötä hapettua tai vioittua fyysisesti, flash-muisti pysyy yleensä kunnossa, kunhan vain et tuhoa sitä magneetin avulla. Kuvia voidaan skannata suoraan filmiltä tai diakannen avulla tai lasipinnan läpi perinteisellä tasoskannerilla.

Samoin halutessasi saat talteen myös vanhat kaitafilmit, netistä löytyy useita yrityksiä, jotka digitoivat kaikkea mahdollista materiaalia, jopa Kansalliskirjasto digitoi kuvia ja ääntä suojaten ja säilyttäen julkaistua kulttuuriperinnettä.

Ja muistathan tehdä kaikesta tärkeästä digitaalisesta materiaalista varakopioita? Tyhjät cd- ja dvd-levyt eivät paljoa maksa. Niille saa kuitenkin talteen suuren määrän tietoa, eikä haittaa, vaikka tieto olisi tallessa monessakin eri paikassa.

Nykyään on monia ns. pilvipalveluita, joiden avulla voidaan välttää kovalevyjen ja muistitikkujen raahaaminen ympäri maailmaa. Pilvipalveluiden avulla pääset käsiksi tiedostoihisi aina, kun käytettävissäsi on vain netti. Voit esimerkiksi tallentaa matkalla ottamasi kuvat ja videot turvaan pilvipalveluun. Ainahan on nurkan takana vaanimassa se vaihtoehto, että kamerasi tai kännykkäsi varastetaan tai muistikorttisi rikkoutuu – kuvasi ja muut tärkeät tiedostosi häviävät sen sileän tien. Pilvipalvelun pitäisi taata tiedostojesi säilyminen tallessa hajautetusti servereillä eri puolilla maailmaa.

Varmasti yksi suosituimmista pilvipalveluista on Dropbox, joka toimii monissa eri käyttöjärjestelmissä oli kysymyksessä sitten Macci, iPad, Android tai PC. Voit myös jakaa palveluun luomasi kansion ystäviesi kanssa, ja näin saada suuremman ringin ihmisiä jakamaan kuvasi tai muut tiedostosi yhtä aikaa. Muutoksia tehdessäsi Dropbox synkronoi tiedostot automaattisesti kaikkien “rinkiin” kuuluvien kanssa.

iCloud on toinen pilvipalvelu, johon voit tallentaa kaiken tärkeän, jopa joitakin sovelluksia. Näin voit mistä tahansa, vaikka kännykästäsi, katsoa kuviasi, tallentamiasi elokuvia tai lempimusiikkiasi. Vastaavanlainen palvelu löytyy myös Windowsin Live Skydrivesta.

Facebookia ei tulisi heti ajatelleeksi, kun puhutaan pilvipalveluista. Tosiasiassa Facebookkiin voit tallentaa kuvia, videoita, linkkejä ja musiikkia ja pääset niihin käsiksi miltä tahansa tietokoneelta. Lisäksi monet kännykät synkronoituvat käyttäjän Facebook-tilin kanssa.

Google docs on ehkä vielä syytä mainita tiedostojen jakopaikkana. Sen avulla voit luoda, editoida, ladata, tallentaa ja käyttää dokumentteja pilvessä. Google docsin avulla voit myös jakaa tiedostot vaikkapa työparisi kanssa, ja näin editoida samaa dokumenttia olematta samassa paikassa. Kätevää, eikö?

Tietysti yritykset kuten IBM ja Amazon ovat luoneet omat maksulliset palvelunsa tiedostojen jakamiseen. Yleensä hinta näissäkin perustuu tallennustilan määrään. Dropboxissa, iCloudissa, Facebookissa ja Google docsissa pienimuotoinen käyttö on yleensä ilmaista.

Nykykamerat ovat kehittyneet huimasti videokuvausmahdollisuuksiensa ansiosta. Jopa kännykällä voi kuvata videota. Ehkä kuitenkin suurin ero ammattimaisen kuvauksen ja harrastelijan nappaaman klipin välillä on videokuvan tärinä tai sen puute.

Onneksi nykyään on lukuisia välineitä, perinteisten tripodi-jalkojen ja muiden tukien lisäksi, kuvaamisen tukemiseksi. Seuraavassa muutamia uutuuksia:

Ohjattava rullaluistin, Pico Flex Dolly Kit. Täydellinen kaveri, kun haluat tasaista videokuvausta liikkuvalla alustalla. Pyörien päällä kamera liikkuu paitsi luotisuoraan myös tasaisissa kaarissa. Pyörät voidaan lukita haluttuun kulmaan säätöruuvien avulla, jolloin voit saada “rullaluistimen” liikkumaan haluttuun suuntaan. Laite on metallisen tukeva ja hienosti toteutettu, vain puhelinta kiinni pitävät osat saattavat luistaa rajummassa menossa.

Toimitus suosittelee Pico Flex Dollya kevyeen kännykkäkuvaukseen.

Toinen uutuus, joka tarttui verkkokalvolle, on nimeltään Cinevate Trawly Compact Camera Dolly.
Tälle telineelle saat jo kiinnitettyä järeämmänkin järjestelmäkameran. Hienosti rullaavassa rakennelmassa on tukevat kahvat, joilla voit ohjata jalustaa tasaisesti eteenpäin, haluttuun suuntaan.

Astetta järeämpi teline kuvauskaluston jatkeeksi, mahtuu kokoonpantuna jopa kameralaukkuun.

Myös toisenlaisia vaihtoehtoja on saada kuvausyksikkö tasaiseen liikkeeseen, nimittäin eräänlainen pyöräkisko, nimeltään Mobislyder Glidetrack. Tämä matalaprofiilinen tangon päihin kiinnitettyihin palloihin nojaava kiskonpätkä tukee kevyttä kuvauskalustoa hienosti. Laite sopii hyvin juuri pokkareille tai puhelimille. Kiskolla on hyvä liu’uttaa kameraa tasaisen liikkeen saamiseksi.

Myös erilaisia seinään tai rakenteisiin kiinnitettäviä kuvaustukia on olemassa. Perinteisen kolmijalan voi hyvin korvata taipuvilla jaloilla varustetulla GorillaPodilla, jonka saa kiinni vaikkapa tuolin selkänojaan tai kaiteeseen. Jos haluat kuvaukseen liikettä, voit kokeilla Cinetics Miniskates System -nimeä kantavaa kolmijalkaa, jossa perinteiseen GorillaPodiin on lisätty kolme rullaluistimen pyörää.

Toimitus toivottaa vauhtia kuvauksiin ja vähemmän vaaratilanteita kalustolle.